torstai 11. lokakuuta 2018

Maailman mielenterveyspäivä

Eilen vietettiin maailman mielenterveyspäivää. Luin jostain, että joka toinen ihminen kärsii elämänsä aikana jostain mielenterveys häiriöstä joka kuulostaa omaan korvaan isolta luvulta ja sitähän se on. Ja on surullista, että niin moni joutuu kärsimään näistä ongelmista. Ei näitäkään toivoisi vaan kellekkään.

Muistan aina kommentin jonka sain joskus missä oli aluksi jotain paskaa ja kuinka tämä ihminen ei tollasiin sairastu koska on mies, talo, eläimet ja lapset, kaikki oli hyvin. Ja todellisuus ei oo kyllä yhtään sitä. Vaikka olisi kaikki mitä vaan koskaan on toivonut se ei vaan tarkota sitä, ettet just sä vois koskaan sairastua esimerkiksi masennukseen. Kuka tahansa voi valitettavasti sinne kuoppaan joskus vajota.
Ja jos ei vajoa niin todennäköisesti perheessä, sukulaisissa, työkavereissa tai kavereissa on joku joka jotain mielenterveys häiriötä sairastaa, on sairastanut tai tulee sairastumaan.
Ehkä siitä saa tietää ja tämä ihminen sen kertoo avoimesti mutta voi olla, että lähellä on ihminen joka ei siitä kehtaa tai halua kertoa. Ja ite ymmärrän sen täysin jos ei uskalla kertoa, ihmisten asenteet voi olla just sitä luokkaa mitä se siinä saamassani kommentissa oli.
Onneksi näistä asioista puhutaan enempi kun ennen mutta silti tietoisuutta saisi tulla enempi näkyville.

Saan usein kuulla kuinka "ei susta ulospäin näy, että sulla olis mitään". Ei niin, en mä näytä ulospäin erilaiselta kun muutkaan. Mutta mun pään sisällä kaikki ei näytä kovin normaalilta.
Ennen en uskaltanut kertoa kellekkään miten helposti väsyn, miten pienestä joutuu ottamaan taas päiviä palautumiseen. Nykyään ainakin äitille uskallan jo sanoa suoraan, että mä en jaksa enempää tai ollenkaan. Eli se, että joku ei pidä vaikka aikoihin yhteyttä ei tarkota sitä, ettei tämä haluaisi nähdä, laittaa viestiä tai miettis sua. Aina voi ite laittaa viestiä ja kysyä mitä kuuluu eikä sillonkaan kannata ihmetellä jos vastaukseen menee päiviä tai vastausta ei tuu ollenkaan. Se ei tarkota ettei tää ihminen haluais vastata. Ja todennäköisesti eniten se ihminen toivoo, ettei häntä silti hylättäisi vaikka jonkin aikaa voimat ei riitä pitämään yhteyttä.

Ei toisen päähän voi päästä ja nähdä mitä siellä liikkuu. Ymmärrän ja tiedän miten vaikeaa voi olla yrittää ymmärtää jos itellä ei ole mitään hajua asiasta. Eikä kai sitä täysin voikkaan ymmärtää jos ei esim siihen masennukseen ole ite koskaan vajonnut. En minäkään ymmärrä miltä tuntuu sairastaa vaikka syöpää tai mitä vaan fyysistä sairautta. En mä ymmärrä miltä tuntuu kärsiä kovista kivuista tai pelätä kuolevansa joka päivä. Silti yritän aina ymmärtää, jotenkin astua sen toisen saappaisiin ajatuksen tasolla ja miettiä miten pahalta ja hirveältä se voi varmaan tuntua. En koskaan pystyisi vähättelemään tai kyseenalaistaa kenenkään tuskaa koska itellä ei siitä ole mitään kokemusta. Jotenkin tuntuu, että mielenterveysjuttuja ihmiset liian helposti vähättelee ja antaa näitä niskasta vaan kiinni ja lenkille neuvoja mitkä on ne vihoviimeset neuvot mitä haluaa kuulla siinä kohtaa kun ei viikkoon ole pystynyt edes suihkussa käymään.

Ihmisille voi elämässä tapahtua mitä vaan. Menneisyydessä on voinut tapahtua paljon asioita jotka vaikuttaa ja eteen voi tulla asioita jotka vetää pohjalle. Ja se voi tapahtua meille kaikille missä elämäntilanteessa tahansa tai minkä ikäsenä tahansa.

Muistetaan kohdella muita samanlailla kun haluttaisi, että meitä kohdeltaisiin. Muistetaan välittää läheisistä ja kysyä toisilta mitä kuuluu. Jos jollain ei mene hyvin ollaan tukena sen minkä pystytään. Kuunnellaan ja ollaan läsnä mielummin kun annetaan neuvoja jotka toista voi loukata ja vetää entistä syvemmälle. Välillä se voi oikeasti olla joku tosi pieni asia tai sanominen joka pahentaa mieltä.

Vaikka itellä on mennyt super huonosti tässä kauan aikaa, enkä ite oo tähän kyennyt niin nyt vointi on jo sen verran parempi, että jaksan nyt kysyn teiltä, mitä teille oikeasti kuuluu? Onko teillä kaikki hyvin?

15 kommenttia:

  1. "Jotenkin tuntuu, että mielenterveysjuttuja ihmiset liian helposti vähättelee ja antaa näitä niskasta vaan kiinni ja lenkille neuvoja mitkä on ne vihoviimeset neuvot mitä haluaa kuulla siinä kohtaa kun ei viikkoon ole pystynyt edes suihkussa käymään. "

    Ehkä nämä kommentit johtuvat enemmän siitä, että liian usein ihmiset yrittävät olla ratkaisukeskeisiä auttamisyrityksissään. Joillekin voi iskeä tunne, että heidän pitäisi jotenkin ns. ratkaista tuo ongelma.

    Eli ehkä enemmän noista iskee se kuulijan avuttomuuden tunne, että hän haluaisi ratkaista toisen ongelman, mutta asiaan ei vaan valitettavasti ole mitään pikaisia täsmäratkaisuja.

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleen, kun lueskelin vanhoja postauksiasi. Työssäsi joudut ilmeisesti usein tilanteisiin, joita itse nimittäisin karvaiksi "in your face" -tilanteiksi? Tarkoitan siis näitä, joissa joudut kohtaamaan esim. juuri synnyttäneitä äitejä lapsivuodeosastolla, ja lastenhoitoa, joissa tietty ollaan mukana niissä lapsiperhe-elämän vaiheissa.

    Ainakin omalle kohdalle mietittynä nuo olisi todella rankkoja, jos samaan aikaan itse joutuu työstämään omaa tahattomasti lapsettomuuttaan.

    Niin tuli mieleen, että oletko koskaan harkinnut mitään muuta työtä kuin hoitajan työ? Jotain, missä et joutuisi noihin tilanteisiin, kun ei ne varmaan ainakaan helpota oloa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon aika vähän tehny töitä missä ollu lapsia. Muutamassa perheessä ollut lastenhoitajana mutta siitä mä tykkäsin. Sillon oli vielä mahollisuus siihen lapseen eikä se tuntunu yhtään pahalle. Oli ihania lapsia ja tykkäsin perheistä paljon. Viimesessä paikassa joutu näihin tilanteisiin että hoiti työnsä vastasyntyneiden ja lasten kanssa ja se oli välillä raskasta. Oikeestaan tosi raskasta. Mutta muutenhan mä oon tehny paljon töitä vanhusten puolella :)
      Enkä osais kyllä ajatella yhtään mitään muuta alaa kun tätä missä nyt oon. Oon miettiny paljon tässä että voisko tehä jotain muuta ja mikä olis sellanen mutta ei. Jotenki se ihmisten kanssa oleminen, auttaminen ja hoitaminen on se juttu mitä teen sydämellä enkä vaan osaa ajatella yhtään mitään muuta :)

      Nyt pitää vaan alkaa miettimään että millasta työtä seuraavaks haluaa tehdä niitä vaihtoehtoja kun hoitoalalla on kuitenkin monia :)

      Poista
  3. Ihan mielenkiinnosta vielä kysymys, että onko sinulta keliakia testattu? Oli vaan niin tutunkuuloista noissa sinun tapauksissa, joissa raskaus pääsi alkamaan, mutta meni kesken. Samoin keliakia hoitamattomana aiheuttaa myös väsymystä ja jaksamattomuutta, koska ravintoaineet eivät imeydy kuten kuuluisi.

    Itselläni siis paljastui lapsettomuuden syyksi keliakia, ja tosiaan oireili niin, että raskauksia oli todella haastava saada alkamaan, ja ne alkaneetkin menivät kesken hyvin varhain. Vasta hoitotasapainoon päästyä alkoi viimeinen raskaus, joka päättyi onnellisesti synnytykseen.
    Muita oireita oli kasvava väsymys ja aloitekyvyttämyya, vapaapäivinä lopulta vain nukuin. Lopulta oli myös jatkuva kipu alavatsalla.

    Kannattaa ihmeessä testata, mikäli ei ole testattu. Ja siis siitäkin huolimatta, ettet enää lasta yritä, sillä keliakia on koko kehon sairaus ja hoitamattomana vie todella huonoon kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. 1-1 / 1

      Ei oo. Oon kirjaimellisesti tapellu nyt kolmesti lääkärin kanssa joka ei suostu tutkimaan mistä toi raudanpuute johtuu. Sieltä en paljoa tutkimuksia saa mihinkään ja yksityiselle ei oo varaa nii ei enää tiiä oikee mitä tässä tekis :s

      Poista
    2. Ok :s

      Omalla kohdalla testasin ensin apteekista löytyvällä keliakiatestillä (hinta ~20€). Olin siis lukenut jostain lapsettomuuspalstalta, että jollakin keliakia oli ollut pitkällisen lapsettomuuden syynä. Kipaisin heti hakemaan tuon testin, kun ajattelin ettei siitä haittaakaan ole.

      Tulos oli vahva positiivinen, jonka johdosta varasin lääkärille ajan, otettiin labrassa keliakiatestit, tulokset niissäkin selkeästi positiiviset. Tämän jälkeen vielä gastroskopiaan, jonka jälkeen tuli virallinen keliakia -diagnoosi.

      Keliakia btw aiheuttaa myös raudanpuutosta.

      Poista
    3. Aaa sellasen saa apteekistaki! Pakko käydä hakemassa ihan ton takia et sais sit vaikka poissuljettua ettei se oo just syy tähän rauta juttuun. Mut vaikka sieltä tulis mitä nii muhun on kuulema käytetty liikaa resusseja sillä et oon tapellu lääkärin kanssa puhelimessa kahesti ja saanu vaatimalla kontrollilabrat😂 että tuskin tk:sta enää mitää tutkimuksia mulle irtoo :DD mut joo pitääpä ottaa selvää asiasta :) alan olee nii epätoivonen :D

      Poista
    4. Juu saa! Kannattaa kysyä apteekin henkilökunnalta, niin osaavat antaa oikean testin. Itselläni ainakin toimi moitteettomasti, eli antoi selkeän viitteen keliakiasta.
      Lääkärillehän tosiaan sitten on varattava aika, jos saa positiivisen tuloksen.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. No tässä tää menee aika sekavasti :D paremmin mut tuntuu et on ihan hukassa itteni kanssa:D

      Poista
  5. Oletko kunnossa? Huolestuin, kun tajusin, ettet ole pitkään aikaan kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo kyllä mä oon :) pitäny piitkää kirjottaa tänne jotain mut niinku tohon ylemmäs vastasin nii tuntuu että on nii hukassa ittensä kanssa ja ihan kaiken kanssa etten osaa kirjottaa mitää :'D

      Poista
  6. Mulla taas on omakohtista kokemusta raudanpuutteen vaikutuksesta sekundaariseen lapsettomuuteen. Kolme vuotta taisteltiin ja yritettiin saada toista lasta. Kolme icsiä ja kymmenkunta pakastealkion siirtoa. Tuloksena vain muutama kemiallinen raskaus. Sitten tajuttiin mitata ferritiini, joka 21,eli anemia. Kun ferritiini saatiin kohdilleen,eli minulla yli 70,alkoi tämä nykyinen raskaus heti seuraavasta siirrosta. Nyt ollaan puolessa välissä raskautta. Oma vointikin on mennyt todella paljon parempaan kun rauta-arvot on kohdallaan. Suosittelen lämpimästi tsekkauttamaan ferritiinin, ja hoitamaan sen kohdilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mähän oon nyt pari kuukautta tapellu tosta ferritiinistä, ihan nii pitkälle et teen täs valitusta aviin asti! Se oli itellä 15 mut tk lääkäri oli vaan et se on normaali. Mut jooo, siis mietin tätä joka päivä et onkohan se vaikuttanu lapsen saantiin sillon! Ja tuntuu niin väärälle et jos se arvo on ollu sillon jo noin huono ja maksanu hoidoista kymmeniä tuhansia jos toi onki vaikuttanu siihen :s

      Poista