perjantai 11. elokuuta 2017

Vapaapäivä

Miten hyvältä eilen tuntuikaan kun kello löi kolme ja työpäivä oli ohi. Kahdentoista päivän putki oli takanapäin ja pääsi kotiin tietäen, että aamulla saa nukkua pidempään kun 4.30. Kaksitoista päivää putkeen herätyksiä joka aamu otti jo vähän pääkoppaan ja viimeset kaksi päivää töissä oli jo aivan tuskaa. Kävelin koko päivän zombina ja eilen ennen vuoron päätyttyä tuntui kun kaikki hommat olisi jäänyt tekemättä.
Yhdeksän päivää putkeen menee vielä silleen sopivasti mutta 12 oli jo liikaa. Se menee aina samalla kaavalla ainakin itselläni. Ensimmäiset päivät väsyttää ja ajatus tuntuu kamalalle että edessä on miljoona päivää. Neljännen päivän jälkeen alkaa tulemaan rutiini ja alkaa toimimaan kuin kone. Kellon soidessa neljän jälkeen nousee pystyyn pirteänä, työpäivä menee kevyesti ja kaikki menee rutiinilla. Viimeiset päivät alkaa olemaan taas sellasia ettei jaksaisi nousta sängystä ja kiroaa kun on niin rahan ahne ja ottaa kaikki vuorot mitä saa. Ja vapaapäivän tullessa ensimmäinen ja yleensä se ainoa yksi vapaa menee siihen että on aivan koomassa. Pää tuntuu ihan hassulle, kun ei liikkuisi mitään aivoissa. Jalkoihin sattuu ja käveleminen tekee kipeää ja tuntuu raskaalta. Huomaa että on mennyt monta päivää kuin päätön kana aamusta iltaan. Varsinkin nyt kun ollut pitkiä päiviä tässä putkessa mukana neljä ja muutto hoidettu kaiken keskellä. Jos olisi toinen vapaa niin yleensä sillon olen taas pirteä oma itseni ja jaksan tehdä ja touhuta. Mutta nytkin huomenna alkaa taas viikonlopun pitkät päivät eli nyt tästä väsyneestä olosta huolimatta tänään on vain tehtävä ja elettävä, ettei huomenna tunnu siltä, että vapaa meni aivan hukkaan.

Eilen kotiin päästyäni menin etsimään talon pyykkitupaa ja sain pyykkiä pestyä ennenkuin koko vaatekaappi on ihan tyhjä. Isäni lupasi tulla kasaamaan uuden sänkyni mutta päätin, että kokeilen itse. Aikoinaan tykkäsin kasata huonekaluja, se oli jotenkin terapeuttista. Sitten sairastuin ja keskittymiskyky meni kokonaan. Ja arvatkaa kun laitoin 1,5h myöhemmin päiväpeittoa sängyn päälle mikä fiilis tuli! Keskittymiskyky on ollut sitä luokkaa etten ole saanut edes mitään peliä pelattua loppuun jos jonkun kanssa aloittanut, en ole pystynyt katsomaan elokuvia pitkiin aikoihin vaikka sitäkin rakastin ennen, en vain pysty keskittymään. Nyt jaksoin katsoa ohjeita, miettiä ruuveja ja palasia mihin ja miten päin kaikki menee. Ja sain sängyn valmiiksi menettämättä kertaakaan hermoja tai edes pitäen taukoja! Taas tuntuu että olen päässyt eteenpäin. Niin pieniä juttuja jotka on kuitenkin itselleni niin isoja, sellasia josta huomaa koko ajan edistymisen. Nyt kun saa netin kuntoon voisi yrittää katsoa elokuvan ja katsoa jaksaako keskittyä! Olisi ihanaa kun voisi vain makoilla ja katsoa elokuvia tai jotain sarjaa!

Nukuin kymmenen tunnin yöunet heräämättä kertaakaan vaikka puolitin yö lääkkeeni. Heräsin kamalassa koomassa ja kävelemään lähteminen oli vaikeeta. Mutta ymmärrän, että tarvitsen lepoa ja pitää antaa kehon palautua sen mitä se tässä tänään ehtii. Koirien lenkin jälkeen makoilen koirat kainalossa ja laitoin kavereille viestiä. Tuntui että on valvollisuus kysyä ihmisten kuulumisia kun ei ole ollut aikaa pitää yhteyttä tässä sekasorrossa. Tavarat sain eilen laitettua paikoilleen mutta nyt olen yrittäny keksiä seiniin jotain, ettei olisi niin tyhjän näköistä. Nyt ajattelin juoda lasin viiniä, istua vain sohvalla ja katsella tekemättä mitään koiria jotka näyttää niin tyytyväisiltä. Illalla mennään vanhempieni kanssa soutamaan, iskä saa soutaa ja me äitin kanssa nautitaan auringosta. Joten jotain pientä tekemistä tällekkin päivälle on tiedossa vaikka yritän ottaa rauhakseen ja kuunnella kroppaa siinä mitä se tarvitsee!
Eli lepoa, viiniä, pepsimaxia ja aurinkoa! ;)

Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille <3

34 kommenttia:

  1. Mun on kyllä nyt pakko hoitajana sanoo et 12työpäivää putkeen on jo turvallisuusriski potilaille/asiakkaille. Ei missään nimessä ole hyvä että työntekijä toimii rutiininomaisesti, sillä silloin ne virheet tapahtuu. Ymmärrän kyllä että jaksat ja haluat painaa töitä, mutta oikeesti ne lepopäivä säädökset on syystä olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai asiakkaan kanssa keskityn siihen ja jos jakaa lääkkeitä yms nii skarppaa aina ja tarkistaa monta kertaa ja näin. Mut kotihoidossa on paljon paljon muuta kun sitä asiakkaan kanssa läsnäolemista joka tietysti pitää tehdä aina siinä tilanteessa olemalla oikeesti läsnä ja keskittyä mitä tekee. :)

      Poista
  2. Mites sä nykyään reagoit jos joku sun kaveri/tuttu on raskaana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööh no nyt ei kukaa läheinen tullu raskaaks mut nää tutut jotka on raskaana ni ei oikeen miltään. Tottakai aina tulee sellanen et ei vittu mut sit se unohtuu eikä se tunnu miltään. Ei pahalta mut en mä kyllä ajattele mitään että vau kui ihanaa :D paitsi yks erityistapaus on ollut mikä on tutunut hyvältä kun tietää että on pitkä lapsettomuustausta :)

      Poista
    2. Siis jos on pitkä lapsettomuustausta niin oot ilonen jos ei niin ajattelet, et voi vittu. Miksi ne jotka on taistellut lapsettomuudesta on jotenkin erityisasemassa? Ihan kun heillä olisi suurempi oikeus saada lapsi?

      Poista
    3. En viitti edes vastata tälläseen. Kulje ite samoissa kengissä, läpi kaikki ne katkeruuden, pettymysten ja surun myrskyt ja tuu sit sanomaan vituttaako muiden raskaudet.. Veikkaan että vituttaa ainakin jossain kohtaa. Ja kyllä, oon seurannut erään ihmisen taistelua lapsettomuutta vastaan ja kyllä tämän puolesta olen hyvin onnellinen. Mut vissiin tätä blogia ei oo luettu yhtään kun ei tiedä mitä tunne myrskyä tässä on käyty läpi joten en aio selitellä yhtään mitään :)

      Poista
    4. Mistäs sinä tiedät mitä minä oon kulkenut? Siis kyllä ymmärrän sen, että muiden raskaudet vituttaa mutta ihmettelen vaan tätä, että jos on käynyt lapsettomuushoidot niin lapsi on jotenkin enemmän ansaittu ja on ihanaa kun sellaiset ihmiset saa lapsen.
      Ja muista se, ettet tiedä mitä kukakin on kulkenut, kaikki eivät vaan yhtä avoimesti siitä kerro kuin sä.
      Ja oon lukenut blogia pitkään. Halusin vaan kysellä ja kuulla sun nykyisen mielipiteen asiaan :)

      Poista
    5. Itse myös olen onnellisempi niiden ihmisten raskauksista, joilla se lastensaanti on ollut hankalaa. Lapsettomuutta kun ei kukaan muu ymmärrä, kuin sen kokeneet.

      Poista
    6. Mä en jaksa tälle toiseks vikallekki anonyymille edes vastata mitään. Kun ei ymmärrä niin ei ymmärrä.
      Ja vikalle niin nimenomaan, ei sitä ymmärrä ja tuntuu naurettavalle et sit tullaan kertomaan mitä saa tuntea, mitä ei yms mitä tässä vuosien mittaan on kuullu :D

      Poista
    7. Voi luoja, oot kyllä yks sanojen vääristelijä. Minähän en kertonut miten sun pitäisi tuntea. Tunne mitä haluat, mutta kunhan ihmettelen. Lapsettomuushoitojen kokeneilla on muka suurempi oikeus saada lapsi, hohhoh, eiköhän kaikilla ole siihen yhtä suuri oikeus ;) toisilla vaan tärppää ja toisilla ei, elämä on karua.

      Poista
    8. Sanoin ton vikan lauseen sillä mitä tässä vuosien mittaan on tullut luettua. Se on aivan tiiätkö aivan sama kenellä on oikeus ja mihin jos mä tunnen iloa siitä että lapseton saa lapsen kun sellanen joka pamahtaa samantien paksuks ni mä saan saatana tuntea niin... En jaksa tälläsestä suoraan sanottuna paskassa vääntää ihmisen kanssa joka ei tiedä näistä jutuista selvästi mitään :)

      Poista
  3. Miltä susta tuntuis jos Mikko sais oman lapsen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yhtää miltään. Toivottavasti saa nii sen unelma toteutuu. Mutta mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta sen tekemiseen, saamiset, haluumiset tai ajatukset millään tavalla :) se on osa historiaa se ihminen jota en muistele hyvällä mut en haluu olla katkerakaan. Toivottavasti voi hyvin ja elää onnellisena mutta muhun ei sen asiat vaikuta mitenkään enää :)

      Poista
    2. Nostan kovasti hattua, tää oli niin aikuinen ja kypsä kommentti. Jokainen (myös sinä) ansaitsee olla onnellinen ja tiedän että tuohon pisteeseen oman ajattelunsa kanssa pääseminen ei varmasti ole ollut helppoa. Respect!

      Poista
    3. Totta :) on saanut joo tehdä töitä.pettäminen on kyl yks asia jota mun on tositosi vaikee hyväksyä mutta eipä siihen voi jäädä katkerotumaan. :) itelle jätti sellaset arvet ne teot etten varmaan koskaan tuu enää uskaltaa luottaa kehenkään millään tasolla mutta se on mun oma ongelma jonka kanssa työskennellä :)

      Poista
    4. Oot kuiteski ite kertonu blogissas, kuinka jonain vaikeana aikana et ajatellut miestäsi yhtään vaan teit mitä halusit kenen kanssa halusit, niin olisihan se vähän outoa jos katkeroituisit pettämisestä kun teitte sitä molemmat. Etkä sinä muutenkaan ole ollut kovin reilu miestäsi kohtaan, itsemurhakin on itsekkäintä mitä ihminen voi tehdä ja sinä yritit sitä aikas usein. Ihana kuulla ettet ole jäänyt katkeruuteen pyörimään ! :)

      Poista
    5. Ööö minä pettäny?! En ikinä! Se on viho viimenen asia mitä mitä mä koskaan elämässäni tekisin! Tarkoittanut varmaa sitå että oon menny Kavereiden kanssa miten lystää ja sekoillu minkä ehtiny kysymyättä tai miettimättä mut en ikinä pettäny! Ja itsemurha ei oo itsekästä. Se on itsekästä ajatella että toisen pitäis pysyy hengissä sen takia ettei läheisille tuu pahamieli. Jokainen on vastuussa omasta elämästä ja tekee omat ratkaisut elämässään. Ja masennus on sairaus joka yleensä on taustalla että siihen ratkaisuun päättyy. Sillon ei ajattele ketään, ei mitään, yrittää vaan pysyä viimeeseen asti hengissä ja jos ei jaksa enää nii se on sen henkilön ratkaisu vaikka kuinka pahalta tuntuukin vieressä olijoista . Siihen ei voi vaikuttaa, se on sairaus. Mut pettäminen on ihan tietosesti tehty valinta johon pystyy vaikuttamaan. Ja sillon on ihan suoraan tyhmä. Toki esim kakssuuntaseen voi kuulua tätä holtionta käytöstä mania vaiheessa mutta mulla on perjaate että jätän toisen jos on tarve alkaa kattelee muita tai pitää päästä nussimaan vieraita, sitå perjaatetta en oo rikkonut vaikka itellä ollu mikä vaihe tahansa. :)

      Poista
  4. Hei.

    Luin tätä blogiasi pari viikkoa aloittaen aivan alusta, koska halusin perehtyä tähän asiaan ja nähdä tilanteen.
    Tätä oli kamalan surullista välillä lukea ja muutaman kerran istunut sohvan pohjalla nenäliinapaketin kanssa ja itkua tihrustaen lukenut kokemuksiasi.
    Olen samaa ikää/ikäpolvea kanssasi ja koen suunnatonta vääryyttä että ihminen joka haluaisi lapsen ei sitä saa ja sitten tällainen kuin minä joka ei mielellään hankkisi lapsia, mutta jos ne tulee niin olisi tullakseen. Voi kuinka mielelläni vaihtaisin rooleja kanssasi, koska vapaaehtoista lapsettomuutta ei ymmärretä niin hyvin kuin pitäisi.

    Tiedän yhden tapauksen, eli ystäväni joka on perheensä ihme. Perhe kärsi 14 keskenmenoa ennen ystäväni syntymää ja sekin oli ihme, koska kaverini oli veriryhmältään - ja äiti +, eli sula mahdottomuus syntyä tai olla hengissä, mutta niin se vain menee. :)

    Halusin kertoa tämän siksi, koska vaikka tiedän että sinulla on pieni prosenttimäärä raskautua niin ihmeitä tapahtuu aina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla että oot jaksanu selata alusta asti kaikki läpi, siin on ollu hommaa :D

      Totta, ihmeitä tapahtuu kyllä välillä :)

      Poista
    2. Rh+ ja rh- tekijät eivät vaikuta hedelmällisyyteen

      Poista
    3. Minä olen Rh- ja lapseni Rh+, ei se ole mikään kummoinen juttu todellakaan. Pari ylimääräistä labraa raskauden aikana ja jos vasta-aineita muodostuu, sitä sitten hoidetaan. :)

      Poista
    4. Mitä ihmettä? :D sula mahdottomuus ettei olis syntynytkään? Höpöhöpö. Mun lapsi on + ja minä -. Siinä on tosiaan pari labraa ja yksi pistos niin se on siinä.

      Poista
  5. Osaisitko olla onnellinen jos sun veli sais lapsen? Miltä susta tuntuis sillon? Olis kiva kuulla mielipidettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veli on yks läheisimmistä ihmisistä mun elämässä ja tottakai olisin onnellinen hänen puolestaan mutta tottakai se sattuis ihan hirveesti ja muutamat itkut tulis varmasti itkettyä :/ :)

      Poista
  6. Onks hänellä toivomus joskus saada lapsi? Ootteko yhdessä koskaan puhuneet asiasta, mitä jos joskus käy niin jne? Ja varmasti itkut tulisi, ymmärrän täysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl me joskus ollaan. Tällä hetkellä asia ei kyllä oo ajankohtanen millään tavalla veljellä. Muutenkin haluaa kuulema elää nuoruutta, matkustella yms niin ei nyt ihan lähivuosina oo näitä uutisia tulossa. Ja varnasti kertoo kun yritys alkaisi jos ei ylläriä tuu, niin mä ehin sulattelee asiaa :)

      Poista
  7. Mites muuten sen ahmimisen kanssa? Onko työntäyteisyys pitänyt sitä kurissa? Itsellä joku ihme vaihe päällä ja ruoka pyörii mielessä ihan töissäkin :/ auttaisko mulle siihen hektisempi aikataulu? :D
    Ja arvostan että jaksat tännekin kirjoitella välillä vaikka teet niin paljon hommia. En mä jaksais vääntää täällä anojen kanssa enää työpäivän jälkeen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö mä oon nyt nii ihastunu ni se on vissii vieny mun ruokahalun iha täysin :o siis en oo ahminu yli kuukauteen :o jos ostan jotain, vaik karkkipussin jonka ahmin ennen oikeesti jossai 5min ni nyt menee kaks kolme päivää :D pelkään et koska de taas alkaa! Koska nyt on vaikee saada mitään alas ni joskus seki loppuu ja jos menee sit taas siihen :/ mut toi töissä ahmiminen kuulostaa tutulta! Varsinkin ku on kotihoidossa ni siel pystyy vaik asiakkaiden välissä jos ehtii vetää:( hahha joo, anojen kans vääntäminen menee kans välillä työstä :D

      Poista
  8. Miltäs nyt tuntuu, kun Mikko ja Mari saa yhteisen lapsen? 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinku aiemmin sanoin niin ei tunnu yhtään mitään jos eksä saa lapsen. Hyvä jos toinen saa unelmansa jota on toivonut vuosia :)

      Poista
    2. Ihana kommentti :) siis turha tässä elämässä on kaunoja kantaa. Myrkyttää vaan itseään.

      Poista
    3. Totta. Vaikka pettämistä en hyväksy ja tuun aina muistamaan tän henkilön siitä asiasta niin en jaksa olla katkera enkä muutakaan. Se ei kuulu mun elämään millää tavalla, ilman että sitä otetaa tääl tasasin väliajoin puheeksi en ees muistais koko ihmistä :D toivon silti sille kaikkee hyvää ja että on onnellinen elämässään :)

      Poista
    4. Onkohan nyt ihan aikuisen ihmisen käytöstä tulla tuolla tavalla ilkkuvaan sävyyn kyselemään :/

      Näin itsekin sen postauksen, Mikonkin blogia kun seuraan, ja kävi kyllä mielessä, että miten itse otat tuon uutisen. Mutta että joku tulee vielä ilkkumaan asiasta, huhhuh -.-

      Poista
    5. Jooo ne on näitä jotka pitää ajan tasalla sen liikkeistä ymmärtämättä ettei mua enää kiinnosta :D

      Poista