perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kierron kulku

Istun samassa pöydässä raskaana olevan kanssa. Raskaana oleva silittää vatsaansa ja korostaa oikein raskauttaan. Vaikka tunnen pettymystä ja katkeruutta niin huomaan, ettei tunteet tule niin voimakkaasti. Ennen en olisi pystynyt katsomaan edes raskaana olevaan päin saati istua tällaisen kanssa saman pöydän ääressä. Samaan aikaan kun katson raskaana olevaa huomaan kuinka mietin, että omat rinnat on turvonnut, vatsaa nipistää ja vituttaa. Nyt tiedän, että se tarkoittaa alkavia kuukautisia vaikka ennen mietin onko nämä menkan alkamis vai raskausoireita.

Yrityksen lopettamisesta on jo kauan, tuntuu, etten edes muista koska olisin stressannut ahdistukseen asti siitä onko satsi siittiöitä laitettu uiskentelemaan nyt ihan oikeaan kellon lyömään. Ei siitä oikeesti nyt niin kovin pitkä aika ole mutta nopeasti kaikki alkaa haihtumaan mielestä. Vaikka en stressaa mistään niin edelleen automaattisesti mietin jokaista nippasua ja vihlasua, että mitä nyt. Nyt jälkikäteen ajateltuna kehoni kertoo aika tarkalleen missä vaiheessa kiertoa mennään. Ennen ne oli oletuksia ja toiveita, turhia toiveita joita nyt osaa tulkita vasta oikein. Ennen piti varmistaa ovulaatio testeillä. Oiva apuhan ne on ja pakollinen apu esim hoitoihin mutta kyllä se keho ilmoittaa itselleni tarkalleen koska se tapahtuu ja nykyään ilman hoitoja jos yrittäisin niin menisin kyllä omaa kroppaa kuunnellen kohti piinapäiviä. Edelleen joka kerta mieleeni tulee, että pitäisi mennä vain baariin ilman odotuksia ja jos vahingossa kävisi vahinko. En todellakaan näin toimisi mutta näitä ajatuksia tulee. Edelleen niitä samanlaisia pakonomaisia ajatuksia tulee mieleen mutta nyt erona on se, etten nosta sormeakaan sen eteen, että yrittäisin raskautua millään tavalla vaikka mahdollisuus kai olisi, kerta ovulaatio tapahtuu.

Keho alkaa ilmoittamaan itselleni jo noin viikon jälkeen, että kuukautiset on alkamassa. Ensin tulee muutama nipistys vatsassa, sellainen hieman kovempi, että pitää oikein pysähtyä miettimään, että hetkinen mitä kehossa taas tapahtuu. Kunnes muistaa, että aika vain lentää ja taas on valmistauduttava vuotopäiviin.
Vatsassa erilaiset tuntemukset lisääntyy siitä pikkuhiljaa, voi olla muutaman päivän taukoa ja alkaa taas ja siitä sitten tihentyy. Turvotukset astuu kuvioihin ja muutamaa päivää ennen rinnat turpoaa ja kipeytyy. Päänsärky ilmoittaa siitä, että vuodon alkuun on 12-48h. Päänsärky on sitä luokkaa, että saa alkaa jo ottamaan vahvempia särkylääkkeitä ja useasti nekään ei auta. Siitten se vuoto iskee taas ja edelleen joka kerta vaikka ei yritystä ole sitä katsoo paperia pettyneenä.
Ennen menkat oli ne päivät kun sai keräillä itseään. Itkeä, huutaa ja riehua. Saada se pettymys purettua ja turhat toiveet haudattua. Niin kauan kun verta valui niin kauan sain luvan surra, sen jälkeen oli nostettava pää pystyyn ja aloitettava toivomaan uudestaan, uudestaan ja uudestaan.
Nyt tätä ei tietenkään ole. Tavallaan menkat ottaa vastaan jotenkin paremmin, nyt ei tule sitä järkyttävää pettymystä joka lamauttaa koko kehon päästä varpaisiin kun tajuaa, että on kuvitellut taas kaikki oireet omassa pienessä päässään mutta samaan aikaan ne ottaa vastaan epätoivoisemmin. Ennen menkat oli se jonka jälkeen alkoi uusi mahdollisuus. Nyt menkat tulee ja menee mutta siitä ei ala mikään. Ajattelen aina vain kuinka uusi kierto alkaa ja taas munasolu irtoaa aivan turhaan, se menee hukkaan.

Muutaman viikon päästä tulee tasan seitsemän vuotta kun olen toivonut lasta. Tästä seitsemästä vuodesta on jäänyt käteen se, että tunnen kehoni aivan täydellisesti. Mutta tätäkö se on oikeesti loppuelämän? Ne kaikki vuodet mitä kytättiin ja kuviteltiin on jäänyt päälle, eikä sitä tapaa vissiin saa enää pois? Edelleen mietitään mikä kp on menossa, milloin olisi se oikea aika laittaa siittiöt uimaan ja millon plussa näkyisi testissä jos olisi raskautunut? Unohtaako nämä vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä vai muistanko sen aina vaikka sairastuisin vaikeaan dementtiiaan? 

10 kommenttia:

  1. Syötkö pillereitä? Helpottaisiko se koviin menkkakipuihin tai noihin mikä kp tänään- ajatuksiin? Oletko jotain hormonaalista ehkäisyä edes ajatellut? Hienosti oot päässyt eteenpäin elämässä ja ajatuksissasi! :) olisitko vuosi pari sitten edes voinut ajatella että voi näinkin hyvä olla? Ehkä se luo toivoa myöss tulevaisuuteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en haluu mitää hormonaalisia ehkäsyjä tavallaa turhaan. Mielialat menee niiden kanssa aivan häräpyllyy ni mielummin sit ilman :) onneks nykyisen särkylääkkeet auttaa kyllä hyvin kipuihin että pystyy töissä olemaan :)
      Just juttelin työkaverille tänää kuinka en kaks vuotta sit uskon että selviäisin hengissä siitä kaikesta. Olin ihan varma että ehdin saamaan hengen pois :/ eli joo on kyllä ilonen asia että oikeesti on päässyt asioissa eteenpäin ja saanu elämänsä takaisin :)

      Poista
    2. Aivan ihan totta että ne pillerit voi vaikuttaa mielialoihinkin :/ ihana kuulla että oot päässy syvistä vesistä pinnalle vaikka elämä vienytkin ihan pohjalle asti :) nää on just niitä selviytymistarinoita joista muutkin saa toivoo jatkaa :)

      Poista
    3. Jjep, joskus pillereitä käyttäny ja sillon ainakin mielialat meni kahta kauheempaa vauhtia ylös ja alas. Nyt ku on saanu tän mielen tasapainoon nii ei haluu sekottaa sitä millään :D

      Poista
  2. Mä mietin että ihan tarkoituksellako tuo raskaana oleva mahtoi korostaa raskauttaan kun istui sun kanssa samassa pöydässä. Oliko sellainen, joka tiesi sun taustan? Jos oli niin olipa törppö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiiä tekikö tahaltee vai ajatuksissa mutta tietää joo todella hyvinkin tilanteen :/

      Poista
    2. Voihan se olla et se vaa nautti tilanteesta ilman et aatteli ulkopuolella tapahtuvaa arvostelua. Tuijottiko sua erikoisemmin?

      Poista
    3. Vältteli ihan ilmi selvästi katsekontaktia :DD

      Poista
  3. Yritä rentoutua vähän näin kesällä näistä kaikista asioista ja anna kropallesi aikaa, viimeinen pari vuotta kuitenkin ollu aika menoa ja ootko antanu tarpeeks aikaa kropallw ja mielelle? Tee jotain mukavaa ja lähde vaikka matkalle jonnekin, niinku exäs tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööh sitähän mä koko ajan teen, nautin elämästä ja kesästä :)
      En ihan tajunnut tätä. Eksä elää omaa elämäänsä, mua ei kiinnosta sen tekemiset enkä mä yritä tehdä samanlailla asioita kun eksä tekee. En todellakaan. Lähtisin äkkilähdöllä samantien jonnekin jos olis rahaa. Mutta teen muita asioita suomen sisällä samalla kun yritän haalia itselleni säästöjä syksyä varten kun en töitå pysty tekemään. Eli elän niinkun mä pystyn. Enkä tiedä ootko tätä blogia seurannut pitkään koska oon nauttinut vuoden elämästä ihan täysillä joka päivä :)

      Poista